Olen huomannut itsessäni uusia piirteitä tai oppinut tunnistamaan vanhoja käyttäytymismalleja. Aiemmin, kun vielä kävin päivätöissä, olen tehnyt pakolliset normaalit arkiset asiat jotenkin mahdollisimman nopeasti ja samalla todella rauhattomasti, johtuen käytettävissä olevan vapaa-ajan rajallisuudesta. Nyt, kun aikaa on täysin eri tavalla kuin aiemmin, olen löytänyt arjesta kiireettömyyden. Tai ainakin sen, että huomaan kuinka ajattelemattomasti, ja sen myötä keskittymättä, saatan vieläkin silloin tällöin tehdä asioita (kuten nyt vaikka pyykkien kuivumaan laittamista). Mielessäni saattaa pyöriä kymmenen eri ajatusta, tai ehkä todennäköisemmin joku yksi suuri asia, ja se hetki jää elämättä. Ja kun se hetki jää elämättä, ei siitä myöskään jää muistijälkeä, ja elämä tuntuu taas vähän kaoottisemmalta. Hutiloiden juuri ja juuri rimaa hipoen tehdyt asiat kasaantuvat, ja se lisää epäjärjestystä, mikä lisää epäviihtyisyyttä, mikä lisää ahdistusta ja stressiä. Alkuperäinen tarkoitus, eli vapaa-ajan kontrollointi niin että ehtisi rauhoittua ja rentoutua, kääntyy itseään vastaan: rauhattomuus kasvaa.

Siksikin otan mielelläni vastaan tulevan arjen, olen löytänyt paikkani siitä paremmin kuin ennen, olen oppinut itsestäni jotain. Se tuntuu hyvältä.

---

Lisää kommentti

Nimi:

Email: (näkyy vain blogin ylläpitäjälle)

Muotoile tekstiä:
-- [strong]xxx[/strong][b]xxx[/b][em]xxx[/em][i]xxx[/i]

Kommentti:


Kirjoita oikealla näkyvät numerosarja alla olevaan kenttään 773014

---