Joskus 1969-1972 nimettömällä levymerkillä julkaistu Ode to Quetzlcoatl tuo esiin psykedelian toisen puolen (Peteer lupasi blogata tämän kesän psykedeliasta, tässä minun lusikkani samaan soppaan). Synkkä, suurimmaksi osaksi mies-ja-kitara-tatsilla tehty levy kertoo tarinan huumeiden raiskaamasta mielestä ja Jeesuksesta löydetystä pelastuksesta. Jopa albumin "gospeleimmatkin" tekeleet ovat kuitenkin kummallisella, yksinäisellä tavalla synkkiä. Levy löytyy internetin syövereistä (jopa virallisenakin mp3-julkaisuna), ja huhujen mukaan näkisi uudelleenjulkaisunkin tämän vuoden puolella. Tämän blogipostin kommenteissa on mielenkiintoista taustaa Bixbystä ja levyn synnystä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen