Spec work is defined as producing a piece for a potential client with no guarantee that your work will be chosen and/or paid for.
When put that way, spec work just doesn’t make sense. I mean, doing the work in the hopes of maybe getting paid for it? Who does that? No one outside of the creative community, that’s for sure. Yet this is becoming a common practice throughout the design industry, and companies are just preying upon the young and inexperienced.
lähde: no-spec.com: Just say NO! to Spec Work (Why Spec is Bad and other stories…)
Itse olen joutunut usean kerran tilanteeseen, jossa mahdollinen tuleva työnantaja on pyytänyt "työnäytteitä". Olen myös usein (heikolla hetkellä, köyhänä, mielessä ruusuinen ja rahantäyteinen graafikon tulevaisuus) tehnyt niitä. Mikä avuksi jos joudut aloittelevana suunnittelijana (tai kuvittajana tms.) tällaiseen tilanteeseen?
1) Selvitä pelisäännöt. Pidä kiinni oikeuksistasi. Lähetä materiaalit pdf:nä, johon on selkeästi kirjoitettu alakulmaan nimesi, työn kuvaus (esim. www-konseptisuunnittelua yritykselle x), ja teksti "Aineisto on luottamuksellista. Aineiston muokkaaminen ja eteenpäin luovuttaminen ilman sopimusta on kielletty. Kaikki oikeudet pidätetään.". Printtimedian ollessa kyseessä, älä lähetä korkearesoluutioisia versioita.
2) Älä käytä liikaa aikaa. Aika on rahaa. Älä luovuta aikaasi ilmaiseksi. Tee työ mahdollisimman ripeästi, koita saada kiteytettyä ajatuksesi tehokkaasti. Neuvottele itsellesi mahdollisimman edullinen koetyö.
3) Mieti, tarvitsetko asiakkaan joka ei kunnioita yleisiä pelisääntöjä. Onko mahdollisesta tulevasta työstä saatava korvaus asiallinen? Pelkäätkö, että joudut tekemään ylimääräistä työtä? Miksi asiakas haluaa toimia näin? Jos asiakas ei ole tietoinen yleisistä pelisäännöistä tai alan palkkasuosituksista, kerro ne hänelle. Tietoa löytyy mm. Grafian sivuilta.
4) Soita perään. Ole aktiivinen. Kysele, mitä he pitivät työstäsi. Tarjoudu tulemaan paikan päälle tapaamiseen. Tarjoudu tulemaan töihin palkkatuella. Tunge jalkaa oven väliin kaikin mahdollisin keinoin. Tässä auttaa, jos mahdollinen tuleva työnantajasi on samalla paikkakunnalla. Jokainen tapaaminen on askel lähemmäksi työllistymistä. Jokaisesta tapaamisesta opit jotain. Jokainen lyhytkin työsuhde lisää työkokemustasi tulevien työnantajien silmissä. Jokainen koetyökin on portfolion täytettä.
5) Silti; muista oma arvosi! Älä masennu, jos sinuun ei otetakaan yhteyttä tai jos kuulet paikan menneen jollekin toiselle. Jos työnantaja ei tunnu kiinnostuneelta, laita "nimi korvan taakse" ja luo katseesi eteenpäin. Opi virheistäsi. Jos olet työtön, älä jää neljän seinän sisään makaamaan. Ole aktiivinen. Etsi työtä. Verkostoidu, kerro uusille tutuille etsiväsi mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Käy tapaamisissa ja yleensäkin tilaisuuksissa, joissa tapaat samanhenkisiä ihmisiä. Suuri sosiaalinen verkosto tekee todennäköisemmäksi sen, että törmäät kiinnostaviin työmahdollisuuksiin. Älä luovuta. Jos olet työttömänä pidemmän aikaa, tee asioita jotka rakentavat sinusta parempaa suunnittelijaa/ihmistä. Opiskele. Hio taitojasi.
6) Ota rennosti. Ehdit kyllä elämässäsi tekemään töitä. Ajattele positiivisesti! Työttömyys(tai opiskelu-)aikasi vapaus on varmasti sellainen asia, jota tulet myöhemmin kaipaamaan.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kasa Amerikanbiisonin kalloja. Kuva 1870-luvulta. Biisonit metsästettiin sukupuuton partaalle 1800-luvulla. "Photograph from the mid-1870s of a pile of American bison skulls waiting to be ground for fertilizer. Courtesy of the Burton Historical Collection, Detroit Public Library."
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Nothing is original. Steal from anywhere that resonates with inspiration or fuels your imagination. Devour old films, new films, music, books, paintings, photographs, poems, dreams, random conversations, architecture, bridges, street signs, trees, clouds, bodies of water, light and shadows. Select only things to steal from that speak directly to your soul. If you do this, your work (and theft) will be authentic. Authenticity is invaluable; originality is nonexistent. And don’t bother concealing your thievery—celebrate it if you feel like it. In any case, always remember what Jean-Luc Godard said: “It’s not where you take things from—it’s where you take them to.”
http://www.moviemaker.com/directing/art ... usch_2972/
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Presley immediately began showing the President his law enforcement paraphernalia including badges from police departments in California, Colorado and Tennessee. Presley indicated that he had been playing Las Vegas and the President indicated that he was aware of how difficult it is to perform in Las Vegas.
Elvis Presley sai idean joulukuussa 1970; hänestä pitäisi tulla erikoisagentti taistelussa nuorten huumeidenkäyttöä ja kommunismin uhkaa vastaan. Patrioottinen sankarimme kirjoitti sekavahkon kirjeen Richard Nixonille, ja pyysi tapaamista. Nixon ja Elvis Presley tapasivat Valkoisessa talossa joulukuun 21. päivänä. National Archives and Records Administration julkaisi materiaalia tästä tapaamisesta, sisältäen mm. Elviksen kirjeen Nixonille (klikkaa "View Transcript" vasemmasta alanurkasta, Kuninkaan käsiala on miltei lukukelvotonta) sekä raportteja ja kuvamateriaalia tapaamisesta. Flässitön versio tuntui toimivan paremmin.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Herätys klo 9:30, ylös ilman suurempia vaikeuksia. Vesi kiehumaan, tietokone hereille, aamupesu, uutiset (ja questionable content, johon olen (valitettavasti) koukuttanut täysin), foorumien tsekkaus, facebookkausta. Pari kuppia teetä, työkkärin sivujen tsekkaus pitkästä aikaa. Löytyy paikallinen oman alan duuni, johon haku päättyy samana päivänä! Pikainen hakemus, linkki portfolioon ja CV:hen; tunnin päästä vastaus ja haastattelu keskiviikolle. Fast! Vielä toiseen mestaan hakemus, erään rästityön eteenpäin laittaminen, surffailua, iltapäivällä lenkille uuden Creative Zen Mosaic mp3-soittimen kanssa, DJ Shadown kuuntelua ja lenkkeilyä Hupisaaria ympäri.
Lenkiltä suihkuun, hetkeksi tietokoneelle ja ruokakauppaan. Kaupasta halvoille oluille Snookeriin (tuttavallisemmin kerholle), kaksi tuoppia ja alkon kautta (viimeiset glögit!) kotiin, ruokakamat jääkaappiin, pari leipää välipalaksi ja bändimmme laulajan luokse parin korttelin päähän; joulukuun 20. päivän keikkamme Kemissä Bar Koodissa on kuvattu baarin katossa olevalla videokameralla. Vaikka materiaalia onkin vain puolen keikan verran (ja itse en näy kameran huonon suuntauksen takia lavan oikeassa reunassa ollenkaan) olemme kaikki iloisia dv-nauhalle tallentuneen hyvän meiningin ja yleisön mukanaolon vuoksi. Istuskelua, uuden demobiisin kuuntelua, musiikin kuuntelemista/katselemista youtubesta (Cypress Hill: How I Could Just Kill A Man; hyvä breakdown). Sitten paikalliseen olutravintola Graaliin (erittäin viihtyisä paikka), tuoppi Stella Artoista. Graalista seurueemme siirtyi laulamaan karaokea torin reunalla sijaitsevaan aittaan, jossa tapasimme toisen ystävistämme koostuneen seurueen. Biisien (ja tyttöjen tanssista nauttimisen) ja muutaman Sherwood-siiderin jälkeen kotiin.
Huomenna työhaastattelun lisäksi on luvassa muutakin jännittävää; soitan pitkästä aikaa levyjä, tällä kertaa lupauduin PSK Kaupunniin Soma Kuosmasen näyttelynavajaisiin kun pyydettiin. Sinne kaikki, klo 19 alkaa soitto, muutakin ohjelmaa on.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vuosi 2008 alkoi osaltani kohtuullisissa merkeissä. Asuin yksin vanhan puutalon toisessa kerroksessa olevassa asunnossa rauhallisella seudulla, työskentelin freelancerina samalle mainostoimistolle kuin vieläkin (työnäytteitä portfoliossa), toisena työnä opetin kitaransoittoa lapsille (jota teen vieläkin). Vapaa-aikani meni oikeastaan koko kevään ajan bänditreeneissä ja nykyisen avovaimoni kanssa.
Aloitin tämän blogin pitämisen vuoden 2008 helmikuussa. Mietin luovuuden ja itsekritiikin suhdetta (samassa yhteydessä pääsin puhumaan lempikirjastani Zen ja moottoripyörän kunnossapito) ja animaationi White Rabbit pyydettiin digileffafestivaali HDFestin www-sivujen showcase-osioon kymmenien todella laadukkaiden animaatioiden ja lyhäreiden joukkoon. Maaliskuussa surin Polaroidin päätöstä lopettaa filmiensä valmistaminen.
Keväällä aloitimme harvahkon keikkailun lomassa Tunguska Press -yhtyeemme ensimmäisen omakustanteen työstön (levy ilmestyikin erinäisistä syistä vasta joulukuun alussa!). Samoihin aikoihin aloitin lenkkeilyn, joka on jatkunut tahdilla kerran viikossa tähän saakka. Toukokuussa mietin teknologista singulariteettia. Myöhäiskeväällä ländäsin muutaman mielenkiintoisen duunin: sain pari kuvituskeikkaa ja minusta tuli Kino-Oulu lehden taittaja (valmista jälkeä portfoliossa). Kesän teinkin (työn puolesta) suurimmaksi osaksi Kino-Oulua sekä auttelin Mainostoimisto Ajatuksen porukkaa heidän kiireissään (ainakin muistijälkien ja sähköpostiarkistojen perusteella!).
Syyskuussa muutimme erääseen Oulun keskustan vanhimmista rakennuksista, pienehköön kaksioon. Yhteiselo sujuu ehkä jopa paremmin kuin ennen. Syksyllä myös aloitin vieläkin jatkuvan duunini (josta tulen kirjoittamaan enemmän parin viikon sisällä sekä laittamaan materiaalia portfolioon). Syksyllä myös ystäväni Lord British kävi avaruudessa.
All in all, tämä vuosi on ollut edelliseen verrattuna paljon palkitsevampi. Vuoden 2007 syksyllä muutin Ouluun Torniosta, samalla jäi sellainen perus-jumittaminen pois (Oulun aktiviteetit > Tornion aktiviteetit), ja sekä työ- että harrastuselämässä alkoi tapahtua. Vieläkään töitä ei oikeastaan ole liikaa, mutta suunta on suuressa mittakaavassa selkeästi parempaan päin. Eli ei muuta kuin eteen- ja ylöspäin! Palkitsevaa uutta vuotta kaikille!
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tämä aika vuodesta on jotenkin skitsofreenistä ainakin näillä leveysasteilla. Yleinen vireystila on mitä on, päivän pituus on (virallisesti!) kolme tuntia 39 minuuttia (!!!), ja näiden yhteensä reilun kahdensadan valoisan minuutin aikana pitäisi jaksaa hoitaa virastoasioita ja muuta ns. pakollista ulkona oloa siksi että näkisi vilauksen auringosta (fat chance).
Onneksi paljon pelastaa myös lukeminen, päivätorkut, teen juominen ja esimerkiksi kirpparilta pilkkahintaan löytyneet sarjakuva-albumit kuten Kramppeja ja Nyrjähdyksiä, jonka albumista numero neljä seuraava siteerauksenpätkä on:
Lapsena meillä on mielikuvitusystäviä. Merkillistä.. miten ne sitten vanhemmiten muuttuvat vihollisiksi.
Kaamoksen alla on helppoa vaipua jos ei nyt masennukseen mutta kuitenkin tietynlaiseen passiivis-negatiiviseen tilaan. Yhtäkkiä duunit joita tekee eivät tunnukaan niin hyviltä, työkaverit muuttuvat omassa mielessä jotenkin vihamielisiksi vaikka reaalimaailmassa mikään ei olekaan muuttunut. Kaverit tuntuvat kärsivän samasta syndroomasta, ovat hiljaisempia. Tämä tietysti ruokkii omaa paranoiaa; tuokin nyt varmasti ajattelee minusta jotain vittumaista kun on noin hiljainen vaikka koitan saada keskustelua aikaan. Kaikki vähäkin, mitä pitäisi tehdä omien neljän seinän ulkopuolella tuntuu erittäin vaikealta. Sitten kun pääsee ulos ja saa asiat hoidettua ei tulekaan sitä tuttua reipasta tsemppaavaa jes-eipä-tämä-ollutkaan-niin-vaikeaa-kuin-pelkäsin-fiilistä, vaan valju olo joka saa vain haluamaan päivätorkkuja vaikka olisi töitäkin tehtävänä.
Wikipedia sez:
* Unihäiriöt: Unentarve kasvaa huomattavasti, ponnistelulta tuntuva herääminen ja nouseminen, syvä uni mutta väsyneisyys herätessä, iltapäivätorkkujen tarve
* Ylensyönti: Hiilihydraattipitoisen ravinnon ylensyönti, painon nouseminen
* Masennus, epätoivo, ahdistus, syyllisyys: Pientenkin tehtävien suorittaminen tuntuu vaikealta
* Sosiaalinen elämä: Erakkomainen vetäytyminen, seksuaalinen taantuminen, empatian näivettyminen, tunteiden katoaminen
* Tokkuraisuus: Liian väsynyt toimiakseen, kaikki toiminta tuntuu suoritukselta
* Fyysiset oireet: Nivelsärky, vatsa- sekä suoliongelmat, alentunut vastustuskyky
* Käytöshäiriöt: Etenkin nuorilla
Boldasin kaamosmasennuksen oirelistasta omalle kohdalleni osuvat. Itse olen kuitenkin asteittain koko ajan parantunut vuosien myötä, tämä vuosi on selkeästi parempi kuin edellinen. Oikeastaan monessa asiassa: mieluisia töitä on enemmän, bändihommat kulkevat paremmin, parisuhde tuntuu mielekkäämmältä, oma pää muutenkin selkeämmältä, tulee jopa käytyä lenkillä kerran pari viikossa. Tietysti joissain asioissa olisi parantamisen varaa (mm. alkoholin käyttö on välillä melko runsasta, yleinen empatian taju välillä heikkoa, epäsosiaalinen käytös yleistä) mutta niin kai pitääkin olla. Eikö olisi tylsää jos kaikki olisi täydellistä?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ok. Te ihmiset ketkä luette tätä blogia (90% teistä on tuttujani ja loput 10% on googlettanut "penis helikopteri");
Kaikkien teidän mielestä Celine Dion on vitun perseestä.
Right?
right!!!
Right?!
right!!!
Lemme hear you say "yeeeeahh"!!
yyeeeeeeah
Yeeeeahh!
yyeeeeeeah
Wuwwuwwuuu!
wuwwuwwuu!
Ok.
Älkää peljätkö enää, internetriippuvaiset ystäväni, sillä nyt esitän teille 12 todistetta siitä, miksi Celine Dion on (oikeasti) mahtava! Ok, antaa mennä!
via jezebel
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
