;)
klikkaa isommaksi
AddThis Social Bookmarking Sharing Button Widget. Eli JaaTämä Sosiaalinen Kirjanmerkin Jakamiseen tarkoitettu Nappulavimpain. Huoh.
Montako tunnet? (Itse tunnistin 28/154.)
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
"Talvella 1971 Suomessa nähtiin ufoja joka päivä. Joka viikko tunnistamattomat lentävät esineet laskeutuivat maahan. Joka viikko nähtiin humanoideja. Joka kuukausi ufoista saatiin valokuvia." Tapani Kuningas, Ufojen jäljillä (Kirjayhtymä)
Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä on mielenkiintoinen juttu Pudasjärven legendaarisesta ufo-aktiivisuudesta. Kuten jutusta käy ilmi, 60-70-luvuilla jokin tai jotkin lentelivät pohjoisen taivaalla. Mitkä ja miksi? Yleisin käsitys nykyään lienee ekstraterrestiaalien lisäksi jommankumman suurvallan lentokonetestailu. Kuninkaan kirjassa kerrotaan myös tarkasti minkälaisilla välineillä valoilmiöitä kuvattiin:
"Lokakuun lopussa 1970 oltiin jo niin pitkällä, että voitiin aloittaa säännöllinen valvontakuvaus. Sopiva kamera oli valittu ja kameralle sopiva sijoituspaikka --- vähän horisontin yli suunnattuna, kohti tiheintä ufojen kulkualuetta. Näkyvyys mainittuun suuntaan on kirkkaalla säällä noin 30 kilometriä. --- Ensimmäisen puolivuotiskauden aikana on valvontakuvauksessa valotettu noin. 220 kuvasijaa Kodak IR 135/20 filmille, 60 kuvasijaa Kodak Ektacrome Infrared filmille, 40 kuvasijaa Agfacolor CN 17 värinegatiivifilmille ja noin 80 kuvasijaa normaali mustavalkoiselle filmille. Lisäksi on kuvattu väridiafilmille ja rullafilmille. Näin suppean tutkimusprojektin tuottona on kuitenkin saatu 11 erinomaista tutkimusarvoa omaavaa otosta ja samanverran vähemmän onnistuneita osumia ohikulkevista ufoilmiöistä." (s.143-146)
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Miltä näyttää jauhelihapihveistä ja pottumuusista tehty täytekakku? Käykää katsomassa mainiosta Decapitated-ruokablogista. Näin vegetaarimpikin kyllä innostuu mielikuvituksella tehdyistä safkoista ja hyvän näköisistä kuvista.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tälläkin alalla moni aloitteleva työntekijä joutuu kohtaamaan melko kirjavia käytäntöjä (joista olen puhunut aiemminkin). Siksi on hienoa että Vasemmistonuoret nostavat asian esiin provosoivasti nimetyllä Ilmianna pomosi -kampanjalla.
Itse en ole joutunut ikinä suuresti kusetetuksi, mutta monet media- ja taidealalla työskentelevät ystäväni ovat. Jos koet olosi epävarmaksi siitä, kustaanko sinua silmään (ja usein, jos tunnet olosi epävarmaksi, kaikki ei ole ok), ota yhteyttä liittoosi. Jos et kuulu liittoon, liity.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
;)
"The ocean breathes salty, won't you carry it in?
In your head, in your mouth, in your soul."
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Olette varmaankin huomanneet että joskus Googlen logo on erilainen, variaatiot tutusta sinipunakeltavihreästä? Niin myös tänään, ja linkki vie joko "crop circles"-hakuun tai suomeksi hakuun "viljapeltokuviot".
Näitä logovariaatioita on ollut vuosien saatossa kymmeniä. Lisätietoa eri logojen taustoista ja teemoista täältä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Yksi henkisesti vaikein juttu tässä erossa on ollut vanhemmilleni kertominen, se on jostain syystä pelottanut todella paljon. Miksi? Ehkä en haluaisi myöntää epäonnistuneeni, ehkä en jaksaisi niitä kysymyksiä, ehkä pelkään sitä että minulla ei ole vastauksia. Tänään kerroin äidilleni. Vaikeaa se oli, mutta hyvä että tein niin. Se laittoi alulleen muutamia ajatuspolkuja. Niitä nyt yritän selvitellä.
Parisuhteessa on ehkä helppo unohtaa se, että loppujen lopuksi olemme jokainen yksin, eikä toisen ihmisen kautta eläminen ole mahdollista. Meillä on vain oma elämämme, tämä ainut. Mitään muuta ei ole. Kaikki muu on pelkkää illuusiota ja rakennettuja, keksittyjä käsitteitä.
Oletko miettinyt koskaan, kun katsot jotain ihmistä silmiin, että se toinen on täysin samanlainen kuin sinä, yhtä hukassa pyöritellessään samoja kysymyksiä kuin sinäkin? Ja että myös sillä on samanlainen yksinäisyys sisällään. Me emme ikinä voi tietää mitään muuta varmasti, kuin sen mitä omassa päässämme liikkuu. Ei ole mahdollista tuntea toisen tunteita. Vain ja ainoastaan ja pelkästään omat. Jos jokin tuntuu hyvältä, tuntuu se hyvältä. Ja oikealta. Jos ei, ei ole mitään muuta mittaria, se on siinä. Jos tuntuu että pitää tehdä jotain, pitää tehdä jotain. Mitään muuta tapaa arvottaa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Jos tuntuu siltä että pitää kirjoittaa, jos se kiinnostaa ja kiehtoo, on pakko tehdä niin. Vaikka siitä ei olisi mitään konkreettista hyötyä. Jos tuntuu siltä että pitää tehdä muutoksia, pitää tehdä muutoksia. Ymmärrätte varmaankin pointin.
Uskon että maailma olisi helpompi paikka jos romanttisen rakkauden käsitystä ei olisi olemassa. Tai jos siitä puhuttaisiin realistisemmin, oikeilla nimillä, käsitteillä kuten "luottamus" ja "läheisyys". Rakastanko? Mistä minä tiedän? Mitä se tarkoittaa? Ikävä on oikea tunne, ihastumista se että ei voi ajatella muuta kuin yhtä henkilöä, pulssi nousee, mutta rakkaus? Meihin on lapsesta asti iskostettu jokin suuren rakkauden kaipuu, vaikka se on pelkkä keksitty sana jollekkin yhdistelmälle odotuksia, tunteita, realiteetteja ja pettymyksiä. Pettymyksiä juuri siksi, kun huomaa "rakkauden" olevan käytännössä täysin erilaista kuin tarinoissa. Rakastinko? Nautin olostani, kyllä. En kärsinyt. Kaikki oli hyvin. Rakkaudesta puhuminen on turhaa. Puhutaan jostain muusta. Puhutaan jostain helpommista tunteista. Kaikki on hyvin, en vihaa, en ole surullinen, mutta en tiedä mitä tarkoitat rakkaudella. Olet mielenkiintoinen ihminen. Eikö se riitä? Romantiikkaa, pah, anna minulle käytännön asioita. Vähän öljyä arjen rattaisiin.
Onnellisuus? Toinen suuri sana. Miten sitä mitataan? Oletko onnellinen? Onko hyvä fiilis? Miltä susta tuntuu? Se on ainut mittari. Onnellisuuspisteet vittuun. Kyllä sä tiedät. Jos ei tunnu hyvältä, mieti mitä voit tehdä asian hyväksi. Älä odota. Tai jonain päivänä huomaat odottaneesi kymmenen vuotta, eikä mikään tunnu enää miltään. Elä omaa elämääsi. Kaikki muu on ylimääräistä. Millään muulla ei ole mitään väliä. Et voi elää toisen vuoksi. Et, vaikka se kuinka tuntuisi romanttiselta ajatukselta. Et vaikka olisit luvannut. Ikivanhat lupaukset voit heittää helvettiin jos niillä ei ole suotuisaa vaikutusta nykyiseen elämääsi.
Tiedän, mikään ei ole vialla, kaikki on helppoa ja tuttua ja turvallista. Samaa samaa samaa. Mikäs siinä. Elä sitä jos haluat. Muista vain se, että panokset kovenevat koko ajan, aivan koko ajan. Mikä tuntuu vaikealta nyt ei tule itsestään helpottumaan tulevaisuudessa. Luultavasti päinvastoin.
Itsekästä ajattelua? Mutta kun ei ole mitään muuta kuin itse. Kuka väittää muuta, valehtelee. Joka ikinen hetki elämäsi loppuun saakka olet itse. Se ei tule muuttumaan mihinkään, ei hetkeksikään.
1 kommentti | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
