kommentoi | linkki kirjoitukseen
Herään puoli kymmeneltä. Yöllä tuuli kolisutti parvekelaseja, ja nyt kun avaan makuuhuoneen ikkunoiden sälekaihtimet, se puhaltaa lunta ympäri valkoista pihaa ja mustia kattoja. Eilen mietin kuinka hienoa kaikesta huolimatta tulee olemaan kun voin viettää tulevan talven päivät kotona, seurata päivien kulumista ja valon vaihtuvia sävyjä ja tunnelmia eri tavalla kuin koskaan ennen tässä asunnossa. Se tuo pitkän, pimeän ja rauhallisen talven odotukseen täysin uuden – ja uutuudessaan ihan tervetulleen – fiiliksen.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kirjoitettu alun perin 15. toukokuuta 2011
You can be at certain parties and not really be there. You can hear how certain parties have their own implied ends embedded in the choreography of the party itself. One of the saddest times Joelle van Dyne ever feels anywhere is that invisible pivot where a party ends – even a bad party – that moment of unspoken accord when everyone starts collecting his lighter and date, jacket or greatcoat, his one last beer hanging from the plastic rind's five rings, says certain perfunctory things to the hostess in a way that acknowledges their perfunctoriness without seeming insincere, and leaves, usually shutting the door. When everybody's voice recede down the hall. When the hostess turns back in from the closed door and sees the litter and the expanding white V of utter silence in the party's wake.
sivu 219, Infinite Jest, David Foster Wallace
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Hyvä ystäväni ja vaimonsa aavekaupungissa: Berlin, Nevada.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Pari viikonloppua sitten olin erään vanhan ystäväni häissä Helsingissä. Nousin halpayhtiön kaksikerroksiseen bussiin syksyisessä Oulussa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Bussimatkan muutama ensimmäinen tunti meni erään freelancetoimittajan kanssa jutellen ja valkoviiniä juoden. Olin perillä aurinkoisessa ja kesäisessä Helsingissä lauantaiaamuna puoli kymmenen aikaan. Käytin hyväkseni Forumin miestenhuonetta siistiytymiseen, ja saman keskuksen ruoka- ja alkoholiliikkeitä eväsvarastojeni täydennykseen ja menin metrolla Kallioon ystäväni T:n luo.
Vaihdettuamme kuulumiset (ja nautittuamme hieman brunssijuomia, missä vierähti muutama tunti) oli aika alkaa laittautua häitä varten. Kritisoimme toistemme asukokonaisuuksia niin kauan että pääsimme yhteisymmärrykseen. Tampereelta autoilleet toiset ystävämme ottivat meidät kyytiin Kalliosta ja autoilimme Itä-Helsinkiin merellisen hääpaikan läheisyyteen, missä treffasimme lisää vanhoja yhteisiä ystäviämme. Hienoissa tunnelmissa siirryimme pienen kävelymatkan päähän itse hääpaikalle, jossa ohjelma alkoikin melkein heti ruokailulla ja jatkui myöhemmin vapaalla seurustelulla ja vanhassa venevajassa järjestetyillä tansseilla. Jossain vaiheessa hukkasin ja löysin laukkuni. Jossain vaiheessa otettiin kuvia rantakallioilla. Jossain vaiheessa tanssittiin. Hääpari oli (on!) ihastuttava ja häissä oli muutenkin todella hieno ja rakkaudentäyteinen meininki. Seurueemme kulkeutui taksilla läheiselle leirintäalueelle, josta olimme varanneet mökin etukäteen. Aamulla ihmettelimme kun seurueen naisihmiset, jotka olivat tulleet mökille ennen meitä, kertoivat meidänkin tulleen ja laittaneen nukkumaan jo puolenyön aikoihin. Hieno päivä ilmeisesti vaati veronsa kaikilta. Olisin voinut vannoa että kello oli enemmän.
Kuten asiaan kuuluu mökin avaimet piti luovuttaa puoleenpäivään mennessä. Tamperelaiset lähtivät ajamaan kotiaan kohti, seurueen ainoa kokkolalainen oli lähtenyt jo aiemmin aamulla lentokentälle. Minä ja T suunnittelimme viettävämme leppoisan sunnuntai-iltapäivän hänen luonaan, sillä minun täytyi lähteä takaisin pohjoiseen vasta maanantaina. Leppoisaan iltapäiväämme kuului kummankin ikisuosikki The Big Lebowski, muutama drinkki ja pientä purtavaa.
Olin jo aiemmin sopinut tapaavani ystäväni Elefanttinaisen, joten iltapäivällä muutaman viestin vaihdettuamme tapasimme Sävelessä, johon saapui myös erittäin hyvä vanha ystäväni (toinen) T. Syötyämme ja muutaman (shotti)kierroksen otettuamme Elefanttinainen ehdotti illan jatkamista karaokella, ja meillä ei ollut mitään sitä vastaan. Ilta jatkuikin paikallisessa karaokebaarissa hyvin pitkään ja kosteasti, lauloimme paljon ja hyvin, olemmehan kauniita ja osaavia nuoria menestyjiä. Myös T (se aiempi) liittyi seuraamme, kuten myös pari muuta vanhaa Kemi-Tornio -aikojen tuttua. Ilta oli vähintään yhtä hauska kuin edellinen.
Aamulla heräsin suunnitellusti T:n (sen aiemman) sohvalta. Elefanttinainen valitteli tekstarin välityksellä outoa oloaan töistään käsin ja toivotti voimia kotimatkalle. Vääntäydyin hikoillen aurinkoiseen ulkoilmaan, matkaeväsostosten kautta Kamppiin ja sieltä taas bussiin, joka tuntui vielä täydemmältä ja ahtaammalta kuin tulomatkalla. Kahdeksan (!) tunnin bussimatka meni torkkuessa ja eväsleipiä (ja -viiniä) näriessä, jossain vaiheessa matkaa – kun bussi ei ollut enää niin täysi, thank god – huomasin katsovani Youtubesta Neil Patrick Harris -videoita ja pyyhkiväni kyyneleitä silmäkulmistani. Kotona oli oudon hiljaista. Kiitos Helsinki, otetaan uusiksi taas muutaman vuoden päästä.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Open up the heart of a grown-up and you find the heavier scars; the knots of failures taken in instead of being laughed off, the loves that never happened and the ones that did, but ended badly, and the ones that just hung there, suspended, life on pause, just leading us to dream in ways that can only hurt. You dig deep and find the regrets, from the cruelty you passed along in childhood because that was all you knew how to do to the things you’ve said to people who have loved and needed and wanted you to the unforgivable crimes, at least as you reckon them, done out of anger, or jealousy, or indifference.
Joe Belknap Wall, Joy [in spite of/because of] everything
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Robin Williams on kuollut. Ensimmäisen kerran olin laivaristeilyllä luultavasti vuonna 1992, menimme Wasa Queenillä (Wasa Kingin, myöhemmin Estonian, sisaralus) Vaasasta Sundsvalliin ja takaisin. Laivan elokuvateatterissa kävin katsomassa elokuvan Hook – Kapteeni Koukku, jossa Williams näytteli keski-ikäistä Peter Pania. Se saattoi olla ensimmäisiä kertoja kun kävin elokuvateatterissa. Olin yhdeksän.
Yllä oleva juliste on elokuvasta The Big White. Yllätyin että se on saanut vain 6,5 tähteä IMDB:ssä. Olen katsonut sen monta kertaa. Loistavia näyttelijöitä ja rooleja, hyvää musiikkia (Eels, Jamesin Getting Away With It (All Messed Up)), hyvä stoori.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kesä. Olen käynyt savusaunassa ja syönyt maailman parhaita muikkuja. Olen nukkunut teltassa. Olen istunut ja hikoillut kuumassa autossa. Olen pelannut krokettia puistossa ja maannut selälläni nurmikossa seuraten lepakoita. Olen nähnyt rotan, riikinkukon, siilin, pieniä kaloja, poroja, joutsenperheen ja erilaisia muita lintuja. Olen valvonut aamukymmeneen asti ja nukkunut iltakuuteen, eri kertoina. Olen maannut sängyssä tuulettimen edessä ja juonut kylmää valkoviiniä. Olen pelannut puistojalkapalloa ja laulanut karaokea ja istunut terassilla. Olen kääntänyt vuorokausirytmini. Loma on vasta puolessa välissä.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
