marxisforbros.tumblr.com
what-is-this-i-dont-even.tumblr.com
daytripped.tumblr.com
lucasridley.tumblr.com
iwdrm.tumblr.com
distorte.tumblr.com
superbomba.tumblr.com
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Eilen jouduin kotimatkalla seisomaan yhdellä jalalla ja kaivamaan toisen käden sormilla ja kynsillä kesäkenkieni pohjassa olevasta reiästä pohjan sisään kerääntynyttä lunta, jäätä ja soraa, jotka ovat kerääntyneet sinne normaalin kävelyn estäväksi peukalonpään kokoiseksi kivikovaksi palloksi. Mietin miksi en ostanut niitä saappaita jo pari viikkoa sitten. On minulla talvikengät, vuosia sitten Tampereen keskustasta kenkäkaupasta ostetut italialaiset nauhakengät, joiden pohja on kantapäästä liian kova ja joiden leveys on liikaa omille suhteellisen pienille jaloilleni. Näiden seikkojen johdosta jalkani kipeytyvät jos en tee niitä miltei liikkumattomaksi paksujen sukkien avulla. Plus ne syövät nauhoja, paksuimmatkaan erikoisliikkeestä ostetut vahvimmat nauhat eivät kestä kuin pari kuukautta; reikien metallivahvistukset sahaavat nauhat poikki ja siinä sitä sitten ollaan: olet lähdössä ulos seurassa jonkun eteisessä, takki päällä ja jo valmiksi hiostuneena ja naps, horjahdat kanssajuhlijaasi vasten ja nostat oikean kätesi kasvojesi tasalle. Kädessäsi on kuuden sentin pätkä kummastakin päästä rispaantunutta erikoisvahvaa kengännauhaa, jonka italialainen talvikenkäsi on juuri päättänyt irtisanoa. Huokaiset ja alat nyhtää jäljelle jäänyttä nauhaa löysemmälle ja toivot että sen pituus riittää vielä solmimiseen. Kiroat mielessäsi sen iltapäivän jolloin astuit siihen kenkäkauppaan josta kävelit ulos iloisena uudet hienot kengät jalassasi. Mietit kuinka hirvittävää on joutua kyykkimään pienen eteisen lattialla valon edessä toivoen että sinulla olisi vaikka saappaat tai jotkut aivan mitkä tahansa helpommat ja paremmat kengät, eikä näitä italialaisia paskoja, joiden ostoa olet katunut joka päivä siitä joululomasta lähtien.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ensin seison juna-asemalla, sunnuntai-iltana, vuorokautta on vielä muutama tunti jäljellä. Parin tunnin junassa nuokkumisen jälkeen olen takaisin tutussa ympäristössä, lumi on peittänyt kaiken ja kaupunki tuntuu valoisammalta vaikka on keskiyö. Kävelen autioiden lumisten risteysten läpi kuunnellen King Crimsonin Lizardia, otan vauhtia ja luistelen kesäkengilläni mäkeä alas.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Niin: jos käytätte blogilistaa, haluatte ehkä seurata tätä blogia sitä kautta. Itse en palvelua juurikaan käytä (kirjoitusten sisällöistä ei voi jostain syystä hakea), mutta ilmeisesti sitä käytetään. Muille on vaihtoehtona edelleen rss-feedi tai perinteinen parin tunnin välein blogissa käyminen (sellaisiakin on, uskokaa jos tahdotte; itsekin kuulun heihin. Eri paikkojen feedit saisi varmasti todella näppärästi kerättyä yhteen mutta kun en ole jaksanut perehtyä. Joskus sitä menee vanhoilla jutuilla, ja miksei menisi.).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Vien töihin muutaman pussin erästä teetä, jota join ensimmäisen kerran Tampereella
Pitkä viikonloppu toimi täydellisenä irtiottona: tuntemattomassa paikassa ilman nettiä, mukana kassillinen vanhoja vhs-nauhoja. Parhaat niistä, mitä tuli vastaan penkoessani perjantaiaamuna unisena häkkivarastossa niitä pahvilaatikoita jotka muutetaan aina varastosta varastoon. Sisältönä vanhoja lempisarjoja, kymmeniä kertoja nähtyjä leffoja oudoissa double feature-yhdistelmissä neljän tunnin kaseteilla, suurin osa vuosilta 1995-1998. Vanhat tv-mainokset kiinnostavat: joskus on koettu tarpeelliseksi mainostaa soijakastiketta, sitä ainoaa brändiä. Unohdettujen tv-sarjojen mainoksia täyttämässä pohjoisen mainostajille liian pitkiä mainoskatkoja. Melkein unohdettuja tunnareita.
Ja kaikki tuntuu olevan muutostilassa, ihmiset ajattelevat tulevaisuuttaan joko toiveikkaana tai peläten, unohtaen kliseiset neuvot jotka kuitenkin ovat niitä ainoita tosia. On puhetta positiivisen ajattelun hyvistä puolista, mutta toteutus jää puolitiehen. Siihen asti että taas löytyy kipinä ja nauru joka pyyhkii mielen tyhjäksi ja saa kaiken näyttämään täydelliseltä, kuin missään ei olisi mitään vikaa eikä elämässä ainuttakaan asiaa jonka haluaisi muuttaa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kynteni ovat pitemmät kuin moneen kuukauteen: tuntuu (idiootilta sanoa näin mutta tuntuu myös) siltä että niistä voi nähdä henkisen hyvinvointini tilan. Kun en ole selkeästi näin onnellinen tai tasapainoinen tai mitä tämä nyt onkaan, pidän kynteni lyhyinä, yleensä puremalla. Mutta näinä päivinä, kun kaikki tuntuu hienolta vaikka ei käytännössä tekisikään mitään ihmeellistä, ne ovat pitkät ja miellyttävän tuntoiset muita sormia vasten. Ehkä lisääntyneellä d-vitamiinin saannillakin on oma osansa asiassa; nykyään laitan mielelläni sen piikkiin monta asiaa jotka eivät välttämättä siihen mitenkään liity. Mutta on vielä liian aikaista tehdä toisinkaan.
Joku on soitellut joka aamu klo 9:30 tuntemattomasta numerosta, numerohakukaan ei auta. Joten, sinä mysteerisoittelija, jos luet tämän, laita viesti, en vastaa tuntemattomiin numeroihin. Vituttaa.
Viime joulukuussa bloggasin 4AD:n ilmaisesta kokoelmasta. Latasin sen silloin mp3-soittimelleni, mutta en oikeastaan koskaan saanut kuunneltua sitä ajatuksen kanssa. Kunnes pari päivää sitten töihin kävellessäni. Ja samantien jäi mieleen glasgowilaisen Camera Obscuran loistava French Navy, ja nyt on kuuntelussa koko levy. Suosittelen.
Muutama lomapäivä eli pitkä viikonloppu edessä. Tilaisin kuulaita ja pitkiä aamu- ja iltapäiviä, jotka ovat juuri täydellisiä kirjoittamiseen, ok?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tuttavani Hannu Hentilä teki keväällä 2010 kyselyn levynkansien merkityksestä ja musiikin käytöstä yleensä, ja tulokset ovat nyt nähtävillä komeasti visualisoituna täällä. Hannun muita töitä löytyy osoitteesta retrofocus.fi.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Logo eräälle lasinpuhaltajaystävälleni (2009).
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
