kommentoi | linkki kirjoitukseen
Ehkä tarina tapahtumattomasta tilanteesta, sanomattomasta lauseesta. Jätin tekemättä, kaduin, en mennyt, en uskaltanut. Merkitsin muistiin mutta en kirjoittanut mitä ajattelin.
Kaiken tapahtuneen jälkeen on paremmin, tiesin, kun kuljin pois omalta tilaltani, tummia rantoja pitkin, tuulta ja märkää nurmea, pimeyttäkin ja välillä tuntematonta, mutta missään vaiheessa ei yksinäistä.
Löydettyjä tarinoita. Ehkä siksi on olemassa onnellisuutta, toivoa. Jännitystä, veren kohinaa, tuulta kasvoilla. Ja toivottavasti lisää tarinoita.
syksy 2009
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Haluaisin tietää mitä ajattelet. Vaikka silloin kun en ole parhaimmillani, vaikka silloin kun olen muualla, tai luonasi mutta en samassa huoneessa. Tai silloin kun valitan puhelimen toisessa päässä omista vaikeuksistani. Silloin kun haluaisit puhua jostain muusta mutta ilmapiiri ei anna periksi sanoa "Hei haluaisitko sä puhua jostain kevyestä ja jostain mikä veis meidän kummankin mielen johonkin muualle". "Vaikka tiiätkö seksistä." Ja äkkiä on kesä ja katson sinua kameran etsimen kautta, nouset seisomaan piknikliinalta, naurat ja varjostat kasvojasi kädelläsi. Tuulee mutta ei liikaa.
Sekin kiinnostaisi, minkälaisia mielikuvia näet jos joskus ajattelet tulevaisuutta? En usko että näet minua, mutta jos näet, olenko samanlainen, yhtä huono välillä? Vai onko tapahtunut jotain joka on tehnyt minusta tasaisen, vakaan, hiljaisen, arvattavan? Vai olenko elämässäsi ollenkaan? Olethan voinut löytää jonkun joka on sitä kaikkea mitä silloin tulet tarvitsemaan?
Jossain vaiheessa tulee fiilis että omaa elämää pitäisi pystyä järjestämään enemmän, paremmin, useammin, mutta miksi se tulee aina silloin kun tylsistyy yksin kotona viettäen sairaslomapäivää, silloin kun ei ole nähnyt muita ihmisiä muutamaan päivään. Kun ainoa mitä voi tehdä on kerätä vuoden aikana kertyneet pahvit, siivota pois vanhat laskut ja postit.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Muistatteko Freetime Machosista sen nokialaisen kirjailijan, joka toimi myös elokuvan kertojana? Hän on Jarmo Stoor. Stoor kirjoittaa myös käsittääkseni melko tuoreen Oulun Kirjalijaseuran blogissa mm. kirjoittamisesta ja elämästä muutenkin, välillä vahvasti enontekiöläisestä kulmasta (siellä ei nouse tällä hetkellä aurinko, vaikka eipä hurraamista ole täälläkään). Ilmeisesti osa blogin teksteistä on syntynyt pohjoisessa. Myös miehen kotisivuilta löytyy mielenkiintoista tarinaa.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Tätä juon aamulla suuren kupin kotona ja töissä 2-8 kuppia aamupäivän mittaan. Aivan vitun hyvää teetä. Ennen tätä oli olemassa pelkkää Aloe Vera -teetä, ilman sitruunaa, mutta käsittääkseni sitä ei ole enää olemassa? Clipperin nykyinen visuaalinen ilmekin jotenkin miellyttää. Clipper Facebookissa + Twitterissä.
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Tämä on tositarina. Eräs ystävättäreni (X) soitti hyvälle ystävättärelleen (Y). Miltei samantien Y alkoi yökkäillä ja oksentaa. Kohtauksen mentyä ohi X kysyi: "No mikä sulla on, ootko sä krapulassa vai?" johon Y vastasi "En oo, tuli vaan helvetin huono olo ja piti oksentaa ku kuulin sun äänen." Rakkautta?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Kävin katsomassa uuden Harry Potter -leffan. En tiedä kannattiko. Muutaman aiemman sarjasta nähneenä en oikeastaan ollut minkäänlaisilla kärryillä (joten aika järkevä valinta, vai mitä?), mutta eipä leffassa mitään järkeä ollutkaan. Liekö alkuperäisessä muodossaan yhtä tyhjänpäiväinen? Vai vain kärsinyt adaptiosta? Rahastusta? Leffassa oli koko ajan muka jonkinlainen jännitys päällä, mutta mitään ei käytännössä tapahtunut. Potter ystävineen viettää puolisen tuntia leffasta telttaillen, ilmeisesti matkalla jonnekin tai paossa jotain muuta? Jäi epäselväksi. Välillä tapahtuu jotain, mutta kun kohtaus vaihtuu, päädytään taas metsään jossa haahuillaan ja keskustellaan. Soi siinä Nick Cave & The Bad Seeds.
Mistä tulikin mieleeni. Katsokaa tämä 70-minuuttinen kritiikki Star Wars ykkösestä (The Phantom Menace), jos ette ole sitä vielä nähneet. Analyysia voisi soveltaa useampaankin (moderniin) elokuvaan. Tuoko 3D-buumi meille vain lisää aivotonta silmäkarkkia ja täysin höttöisiä juonia? Meneekö kaikki läpi? Minkälaista paskaa saamme esim. Star Wars -saagasta vielä nähdä?
Tapailen tyttöä, joka ei ole nähnyt Star Wars -elokuvia, ja vannoo, ettei tule niitä ikinä katsomaan. Elokuvasarjan katsominen on tietenkin suunnitteilla. Siedätyshoidollahan ne allergiatkin lähtevät?
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Välillä jotain ajankohtaista? Kävin viikonloppuna Joulupukin Pajakylässä napapiirillä. Paikka oli juuri sellainen kuin olisi saattanut odottaakin: epäviihtyisä turistirysä, aakealla pihalla soi monotoninen joulumusiikki metallisen kuuloisista kovaäänisistä, sisällä voi shoppailla kymmenessä identtisessä krääsäkaupassa, ravintolassa saa hampurilaisia ja poronkäristystä sekä kuuden euron ginitoniceja. Arvatkaa minkä näistä nautin ja miksi? Ravintola oli hirvittävä, istuimme nurkassa sijaitsevalla sohvalla loisteputkien räikeässä valossa, katselin epäuskoisena rikkinäisestä teeveestä liian tummaa mäkihyppyä. Asiakkaita piristämään pystytetyssä tekokuusessa roikkuvissa koristeissa oli vielä hintalaput tallella. Kesken jäänyttä, rumaa, halpaa, feikkiä. Marimekon liikkeestä jämäpaloja ja seuraavalla bussilla takaisin kaupunkiin.
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
