Vuosi alkoi yllättäen uudessa duunissa, joka jatkuu edelleen. Lähitulevaisuus pitää sisällään kuitenkin jonkinlaisen muutoksen tähän, ei niin että työni loppuisi, vaan että se jatkuu suuremman talon katon alla. Duuni on ollut kokonaisuudessaan palkitsevaa, rankkaa ja äärimmäisen opettavaa. Ja vuosi on mennyt helvetin nopeasti.
Keväällä mietin kulttuuria ja identiteettiä sekä muistelin internetin alkuaikoja ja osallistuin Finnegans Wake -maratooniin. Toukokuussa löysin American Elfin ja kerroin tarinoita Kemin Sarjakuvapäiviltä.
Ajankohtainen puheenaihe on tietysti edelleen muotiblogit ja niiden lietsoma kulutushysteria. Flaming Lips tuli nähtyä Helsingissä. Pari hyvää ilmaista levyä tuli bongattua: Experimental Dental Schoolin Forest Field ja Sub Pop -levymerkin Cybersex-kokoelma. Nämä kummatkin toimivat kesän soundtrackina, monen muun ohessa.
Niin ja se kesä. Hetki ennen loman alkua mietin joutilaisuutta ja tein lomasuunnitelmia sekä kirjoitin eräästä vanhasta ihastuksesta. Siitä mentiin entistä henkilökohtaisempaan suuntaan kun olin paskana juhlien jälkeen. Elsan kehoituksesta listasin hyviä paikkoja Oulussa. Heinäkuun lopussa kävin vähän reissaamassa, mm. Facesissa (postiin linkitetty muutakin Faces 2009 -materiaalia ympäri nettiä). Elokuun lopulla sekoitin pakan.
Uudella vapaudellani muistelin kahdeksan vuoden takaista lievästi sanottuna tapatumarikasta bussimatkaa, ja kävin kuuntelemassa kun Jyrki Mäki haastatteli Tuomari Nurmiota. Kävin myös läpi asioita sekä katsoin Heartworn Highways -musiikkidokumentin. Ja sitten jo mietin mitä talven tullessa. Huh.
Mutta mitä kaiken tämän kirjoittaminen tarkoittaa? Mitä jäi käteen? Vuosi oli alkuvuodesta ehdottomasti paras tähän mennessä, työnteko + oikean palkan saaminen vaikutti mielenterveyteen ja yleiseen fiilikseen hyvin positiivisesti. Loppukesästä iski ahdistus (plus muutaman kipeän asian tajuaminen), jonka johdosta lopetin kahdeksan vuoden suhteen. Sen jälkeen elämä on ollut aivan toimivaa, vaikkakin välillä masentavan surullista. Mutta niinhän sitä sanotaan että jättäjä ei saa valittaa. Poikamieselämä ei ole ollut mitenkään erityisen railakasta. Olen entisen tyttöystäväni kanssa edelleen hyvissä väleissä. Työt jatkuvat, tarjoten uusia jännittäviä asioita, muutto uuteen asuntoon tapahtuu huomenna; eli muutoksia, muutoksia. Itsetutkiskelua on tullut harrastettua, ehkä jopa jonkinlaista kasvun alkua on havaittavissa (tuskin, sanotte, tutut), paino putoaa melko tasaisesti (tai siis läskit lähtevät, en omista vaakaa), on pudonnut erosta lähtien vaikka en ole tehnyt juuri mitään sen edistämiseksi. Jos ei keittoruokien kokkaamista ja syömistä lasketa.
Mitä tästä eteenpäin? Uusi asunto on hieman keskustan ulkopuolella, toimisto muuttaa myös. Blogi olisi tarkoitus mahdollisimman lähiaikoina uudistaa täysin. Kirjoittaminen jatkuu. Kävijämäärät ovat vuoden viimeisellä neljänneksellä olleet melko tasaisessa kasvussa, joten toivottavasti pysytte mukana edelleen ja voin tarjota teille kiinnostavia posteja. Ylempänä linkittämäni vanhat postit ovat vain osa tämänkin vuoden mielenkiintoisesta sadosta, lisää löytyy oikean palstan "Satunnaista luettavaa"-otsikon alta sekä arkistosta.
Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, yritän tehdä tästä vuodesta vielä paremman. Sekä itselleni että muille (sisältäen sinut, lukijani. Jos pidät tästä blogista kannattaa pysyä mukana, suunnitelmia nimittäin riittää. Kerro mistä pidät, kirjoitan lisää sitä.) Ja kiitos myös tietenkin kommentoijille ja kanssabloggaajille!
3 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Viikon hektisimmät päivät ovat takana, eilinen arkipyhä oli täynnä juuri sitä mitä arkipyhän pitääkin näin työn raskaan raatajalle olla: nukkumista, rommin juomista keskellä päivää, lisää nukkumista ja päivän kruunaajana toimivat kello 20 alkaneet yöunet.
Eniten eilen nauratti Regretsy.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Metsäreissu on takana, vaikka kelkat ja reet hajosivat ja vesi maistui kohtuullisen hirveälle (kaivovettä kuitenkin, järvivedestä olisi saanutkin jotain matoja) kaikki on hyvin, pari päivää vähän huonosti syöneenä (huonohkot omat eväsvalikoimat johtivat ravinnon närimiseen toisilta) on jokseenkin heikko olo jos siinä vedessä oli kuitenkin jotain matoja ja kello on puoli kaksi yöllä ja kuuntelee Animal Collectiven Strawberry Jamia ja seuraavasta viikosta tulee todella todella kiireinen.
Niin kuitenkin huomenna on vapaa sunnuntai.
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Jouluteemassa pysyäkseni: ystäväni kertoi tekevänsä imellettyä perunaa (tai jotain sen suuntaista, olen voinut unohtaa yksityiskohdat, ehkä perunalaatikkoa? Ei kun se oli jotain perinneruokaa, kuitenkin) ja sen tekotavassa on kuulemma tärkeää, monen muun käsittämättömän asian lisäksi että perunat kuoritaan mahdollisimman kuumana.
Okei.
Mutta miten ihmeessä voi ihminen (tässä tapauksessa kaksi naista) kuoria polttavankuumaa perunaa monta kiloa polttamatta kivuliaasti käsiään? Ehkä jonkinlaisilla hanskoilla? Nahkahanskoilla? Ehkä useat muovihanskat päällekkäin pitävät ihon kylmänä? Jääpala-astia tiskipöydälle kuorijoiden väliin, saavat lepuuttaa sormiaan. Limekuutioita, giniä, niitä sateenvarjoja. Pitkät lasit. Lounge-musiikkia piilotetuista kaiuttimista, erivärisiä divaaneja..
4 kommenttia | linkki kirjoitukseen
4AD jakaa tänä vuonna julkaisemaansa musiikkia:
2 kommenttia | linkki kirjoitukseen
YLE: "Tänään on vuoden pimein päivä"
"Aurinko nousee 10:29 ja laskee 14:03. Päivän pituus on 3 h 34 min."
YLE: "Kymmenen poliisipartiota piiritti asemiestä Oulussa"
Vuoden pimein päivä, mutta silti tuntuu siltä kuin pahin olisi takana. Niin luultavasti onkin, siis tämä pitkä musta pimeä marras-joulukuu. Nyt on kaikki paljon paremmin sillä nyt on lunta ja pakkasta. Ja jopa minusta se on jotenkin kaunista.
Tällä hetkellä mielessä pyörivät viimeiset pakko-saada-tehtyä-ennen-joulua-työhommat (jotka eivät onneksi ole niin tärkeitä), aatonaaton ja aaton menot ja tulot sekä ensi viikolla viimein tapahtuva THE BIG MOVE. Jonka, voisin lisätä, saatan ulkoistaa täysin. Saada muutto hoidettua etätyönä Kainuun metsästä, parin kilometrin päästä rajavyöhykkeeltä; helpoin muutto ikinä, siis jos suunnitelmani toteutuu. Siitä lisää lähemmin.
6 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Mitä jos asuisi korkealla? Näkisi auringonvalon ensimmäisenä ja viimeisenä, näkisi kauas satamaan ja teollisuusalueille saakka, ehkä näkisi meren selän? Näkisi ikkunoiden kimaltelevan, ihmisten ja pienten autojen kulkevan, näkisi ruuhkan erillä tavalla kuin ne ketkä ovat siinä. Heittäisi avaimet parittomassa hanskassa parvekkeelta alas kun ystävä tulee, kuulisi kun ihmiset kulkevat hissillä ylös alas.
7 kommenttia | linkki kirjoitukseen
Mä kyllästyin vähän ajan päästä istumaan lavuaarin reunalla ja mä hyppäsin alas ja aloin huvin vuoksi steppaa. Mä kulutin aikaa vaan. Mä en osaa steppaa kunnolla tai mitään, mut kylpyhuoneessa oli kivilattia ja sellasella on hyvä steppaa. Mä rupesin matkimaan yhtä jätkä elokuvissa. Yhdessä sellasessa musicalissa. Elokuvat on musta jotain inhottavaa, mut musta on helvetin hauska matkii niitä. Stradlater kaso mua peilistä kun se ajoi partaa. Mä en tartte muuta kun yleisön. Mä olen varsinainen ekshibitionisti. -Mä olen saatana kuvernöörin poika, mä sanoin. Mä painoin kaasun pohjaan. Mä steppasin vaan ympäri huonetta. -Äijä ei haluu et mä steppaan. Se haluu et mä menisin Oxfordiin. Mut steppaaminen on mulla veressä, jumalauta.
Sieppari ruispellossa, J.D. Salinger, suom. Pentti Saarikoski
kommentoi | linkki kirjoitukseen
Satunnaista luettavaa:
maryque.com
